Kämppä - huone - luukku - Harington A

En ole kunnolla analysoinut asumistilannettani täällä, joka on (kuinka ollakaan) hieman erilainen kuin Suomessa. Vaihto HOASin n. 550 euron/kk kaksiosta Bath Span n. 500 euron/kk huoneeseen yhteiskeittiöllä, -vessalla ja -suihkulla oli aika kirpaisevaa.  Olen asunut ennenkin solussa, ainakin kolme vuotta jos tarkkoja ollaan. Ensimmäisessä solussa Espoon keskuksessa viihdyin noin kaksi vuotta, mitä oli ihan liikaa ottaen huomioon että inhosin paikkaa. Toinen solu Viikissä oli huomattavasti parempi, huomattavasti parempine kämppiksineen ja sillai. Mutta soluasuminen täällä, se on taas vähän toinen juttu

Muutaman kuvan omasta luukusta löytää vanhasta postauksesta, joten ei siitä enempää.  Merkkasin ylläolevaan kampuskarttaan, mistä tää talo, Harington, on. Kaikki muut punaisella merkatut talot tuossa ympärillä on myös asuintaloja, joten tää on tälläinen opiskelijakeskittymä.  Vasemmalle kun lähdetään liikenteeseen, ensimmäisenä (tuo sininen alue) on jättimäinen rakennustyömaa. Sitten vastaan tulee pieni konserttisali/auditorio, yliopistoteatteri, kirjasto, cafeteria, päärakennus ja muuta tällaista. Kartan vasemmassa reunassa oleva keskittymä on pääasiassa opetustiloja ja student's union (siellä on baari, josta saa olutta joka päivä klo 12 lähtien)  - ja lisää työmaata. Tänne rakennetaan siis lisää asuinrakennuksia ja kaiketi jotain muutakin. Ja kaikki vihreä ympärillä on peltoa. Harmi kun karttaan ei ole merkattu yhtään lehmää tai lammasta…

 

ovikyltti // avaimet // osasto käytävä, jossa asun // kapeat rappuset yläkerran keittiöön

Asun A-rapussa yhdessä kuuden muun opiskelija  kanssa. Tai niin ainakin kuvittelen, en ole aina oikeastaan varma kuinka monta ihmistä täällä asuu, koska näen keskimäärin vain viittä muuta opiskelijaa yhteiskeittiössä.  Yksi muutti viikko sitten pois ja yksi ei oikeastaan asukaan täällä, vaikka tiedän että tyypillä on huone samassa kerroksessa. Mut joo, kämppikset kuin kämppikset. Tuun tarpeeksi hyvin juttuun heidän kanssaan, vaikka ei meistä koskaan ylimpiä ystäviä täällä tule. Suomalaisena voin sanoa, että en jaksa aina olla sosiaalinen. Moikkailen kyl, mutta ei musta useimmiten ole keskustelunavaajaksi. Pullaa aion vielä tehdä heille, jahka saan hankittua raaka-aineet!

 

tiskauspiste // ainut uuni, jonka olen pariin otteeseen sammuttanut, kun se on hohkanut lämpöä yksinään

Olen opetellut elämään mm. ilman kuivauskaappia ja yhtä vesihanaa, josta tulisi sopivan lämmintä vettä. Toisesta erillisestä hanasta tulee kylmää ja toisesta helvetin kuumaa, viisi sekuntia kestävän siedettävän lämmön jälkeen. Olen pohtinut moneekin kertaan, että miksi. Miksi vettä ei voi tulla yhdestä rööristä? Keittiössä hanojen kanssa vielä onnistuu elämään, mutta anna kun pitäisi pestä kädet vessassa ja valittavana on joko kuuma tai kylmä vesi… Valitsisin sopivan, jos se olisi mahdollista. Aina ei niin ole.

 

viereisen rapun keittiössä on Halloween-tunnelmaa // yleisnäkymää tämän aamun keittiötilanteesta - joku oli sitten päättänyt pestä pyykkiä ja tuoda pyykit kuivumaan keittiön ikkunalaudalle, syntsa on mukava lisä 

Maksan huoneesta ja tästä kaikesta ilosta 109 puntaa viikossa eli pienen valuuttalaskun jälkeen hintaa viikolle tulee tämän hetken kurssin mukaan 130.79 €/viikko. Kuukauden laskun voi sitten itse kukin laskea. Onneksi hintaan kuuluu siivoukset - vessa ja suihku puhdistetaan ainakin kerran viikossa ja keittiössä tuntuu häärivän joku siivooja lähemmäs kolme kertaa viikossa. Rappumme on jo kerran saanut kitchen warningin eli huomautuksen huonosta omatoimisesta siivouksesta. Perussiisteydestä kun pitäisi kaikkien huolehtia, mutta jotenkin se ei näiltä 18-19 -vuotiailta juuri kotoa poismuuttaneilta aina onnistu. Ja kierrätyskin tuntuu oleva välillä ongelma, kun joskus sain (hyvää hyvyyttäni) kaivaa kompostilaatikosta muovipussin. No, itsehän dumppaan kaikki roskat omassa huoneessani yhteen pussiin, et siinä meni nekin pisteet.

Suomen kautta Wild Cafeen ja Prior Parkkiin

Viime viikonloppu (ja vähän enemmänkin) meni siis Suomessa majaillessa. Lähdin Suomeen jo keskellä viikkoa, koska huomasin jo pari viikkoa sitten, ettei lukujärjestys näyttänyt mitään tunteja loppuviikolle. En olisi halunnut jäädä nyhväämään tännekään, kerta oli mahdollisuus lähteä Suomeen... Palasin siis junalla jo oikeastaan tuttua reittiä Bath - Reading - Gatwick takaisin lentokentälle, hyppäsin Norwegianin koneeseen ja kolmen tunnin päästä olin Suomessa.  Koko matkaan kului kaikenkaikkiaan aikaa lähemmäs 8 tuntia, mutta jotenkin tuon välin matkaaminen ei ole koskaan (no olen mennyt välin jo kolme kertaa) tuntunut niin pitkältä. Suomessa olen tottunut matkaamaan lähemmäs kolme tuntia junalla tai autolla kotikotiin, ja saatan tuskastua matkaan jo silloin!  Tuon kahdeksan tunnin aikana on kyl sen verran monta jännityspistettä, että eipä siinä ehdi toisaalta tylsistyä.

 

Lentokentällä (Gatwick) liikkuminen ei ole ongelma, mutta sitten kun pitää lähteä venkslaamaan junien kanssa niin se on toinen juttu. Junat on täällä pääasiassa toiminut tuolla matkalla hyvin, mitänyt pieniä jännitysnäytelmiä lukuunottamatta. Silloin kun lähdin Suomeen viime viikolla, ensimmäisellä junaosuudella (Bath-Reading) juna pysähtyi vartiksi, koska juna haluttiin tsekata jonkun turvallisuusongelman takia. No mitään ei löytynyt, mutta ehdin vartin aikana panikoimaan aika paljon ehtimistäni seuraavaan junaan Readingistä Gatwickiin ja tietty lennolle ehtimistä. Onneksi tälläkertaa vaihtoaikaa olisi ollut jopa 20 minuuttia, mutta pysähdyksen takia se pieneni viiteen minuuttiin - ei muuta kuin jalat alle ja juoksemaan melkein toiselle puolelle asemaa. Ja hyvin ehdin seuraavaan junaan.

 

Suomessa olikin jo aika syksyistä.

Suomi-reissu meni aika pitkälti ruisleipää mussuttaen ja perhettä sekä sukulaisia näkien lauantain hääjuhlissa (jonka takia Suomeen lähdinkin). Ja ehdin mä käymään kerran saunassakin! Sunnuntaina pääsin vielä Fazerin brunssille, jonka jälkeen olikin jo aika lähteä matkaamaan taas kohti Bathia. Matkaan kului tälläkertaa pari tuntia enemmän, koska tietenkin sunnuntaina oli sunnuntailiikenne. Matkalla takaisin fiilikset ei ollut kovin korkealla, koska olihan se vaikeaa taas jättää Suomi taakse.

  

 

 

Wild Cafe ja Vintage & Rare Guitars Bath

...mutta nyt viikon jälkeen on jo helpompaa. :) Opiskelujutut on virallisesti aloitettu (ehkä oli jo aikakin...) ja tulevia seikkailuita odottelen. Onnistuin keskeyttämään luvalla yhden   h a n k a l a n kurssin, joten saan nauttia kahdesta (ke-to) vapaapäivästä keskellä viikkoa, joka viikko. Keskiviikkona lähdin lähdin kaupungille hoitamaan asioita (= ostamaan postimerkkejä ja postittamaan kortit) ja samalla eksyin myös mukavaan pikkukahvilaan/ravintolaan, Wild Cafehen. Se oli kiva paikka se, tunnelmallinen. Torstaina lähdin yhden saksalaistutun kanssa käymään Prior Parkissa, eli vanhassa jonkun Herra Isoherran rakennuttamassa yksityisessä puistossa. Kuvat kertoo enemmän.

Ja täähän on muuten yksityiskoulu, päheet on maisemat ikkunoista.

Palladian bridge

Näin voi käydä, jos ei ota laadukkaita kenkiä mukaan. 

Tai sitten nää oli vain sekundaa. Pitääkin tästä ehkä mennä joku päivä kenkäkaupoille.

Ei ihan perusviikonloppu

Viikonloppuna piti keksiä jotain tekemistä. Mutta mitäpä sitä muuta tehdä oudossa kaupungissa, kuin tutustua siihen! Sää suosi molempina päivinä, niinpä viikonloppu oli otollista aikaa epämääräiseen kiertelyyn tässä pienessä, mutta paljon nähtävyyksiä omaavasssa paikassa. Tässä kuvia paikoista, joissa pyörin viikonlopun aikana.

Kyltti kaupungin laidalla, viimeiset kuvat on otettu hieman lähempänä tätä kylttiä.

The Circus

Gay Street (Ei mikään nähtävyys, mutta jotenkin tämän kadun nimi vain jäi mieleen, hmn.)

Tällä vesiputoushommelilla on varmasti joku nimi, mutta en sitä toistaiseksi tiedä.

River Avon

Bath Abbey eli jäätävän iso kirkko

Beckford's Tower ja omistajan hauta, omalla hautausmaalla.  

Tämä oli jännä paikka. Lähdin tänne kaverin kanssa, koska bongasin paikan opaskirjasta ja tiesin sen olevan vähän kauempana keskustasta. Niinpä hypättiin bussiin, joka menikin väärään suuntaan. Tunti siinä varmaan lopulta meni, kun mentiin keskustasta päätepysäkille ja päätepysäkiltä toiselle päätepysäkille, jonne meidän piti alunperinkin suunnata. Tuli siinä samalla nähtyä tietty kaupunkia, mikä olikin aika jees juttu!

Niin se torni. Sen oli rakennuttanut varakas William Beckford niminen kaveri, joka halusi vaan paikan, jossa lukea ja viettää aikaa. Herra päätti sitten rakentaa tämän tornin Bathin yhden kukkulan huipulle, vaikka itse asui alempana Bathin keskustassa. Ei tästä enempää, mut tornilla ja tällä miehellä oli oikeastaan aika värikäs historia. 

Vanhat hautausmaat on samaan aikaan tosi kiehtovia ja pelottavia.  Täältä näitä vanhoja hautuumaita kyl löytyy ja vanhimmat vainajat ainakin 1800-luvun alkupuolelta. Punainen korostus alareunassa on kännykän kuorta, jonka ei pitäisi olla kuvassa...

Maisemia Beckford's Towerin juurelta.

Loppuun vielä vähän makeaa ja suolaista. Houkutteli noi karamelliomenat - mut kyl niitä vielä ehtii maistaa!

Tulevana viikonloppuna en sitten olekaan Bathissa, vaan lähden keskiviikkona takaisin Suomeen. En lopullisesti, mutta parin päivän visiitille veljen häihin. Voi sitä tuskaa, kun pitää lähteä takaisin...Mutta toisaalta, tässä kaupungissa ja maassa on vielä niin paljon koettavaa, että tavallaan vaan harmittaa, että käväisen Suomessa 'tuhlaamassa' yhden seikkailuviikonlopun! 

Ja sitten se niinku vaan alkoi

Yliopistohuppari - hyvin uskottava.

Opiskelu täällä on aloitettu ja fiilikset siitä on jossain hämmenyksen ja innostuksen rajamailla. Kirjoitin 'innostuksen', vaikka oikeastaan sen voisi korvata sanalla 'jännityksen', koska aika jännäähän tää on. Käsittääkseni olen ainoa vaihtari, joka opiskelee ainetta food and nutrition kolmen kuukauden ajan. Ainakin toisen vuoden opiskelijoiden ryhmässä oli muutama muu ei-brittiläinen opiskelija, mutta nää onkin sitten täyspäiväisiä tutkinto-opiskelijoita.

 

Fish and chips! Rasvassa käristettyjä perunoita ja kalaa - feeling healthy? No.

Tunnen olevani vähän opettajien taakkana, koska tartten erityisjärjestelyt noiden kurssien suorittamisen takia - no toisaalta, kukapa vaihtari ei tarvitsisi! Täällä kun syksyllä alkaa moduulit, niin ne pyörii aina kevääseen saakka --> kaikki tentit ja suurempien töiden palautukset on keväällä. Jotta saisin arvosanan kolmen kuukauden ajalta, joudun tekemään ehkä jossain moduuleissa jotain extraa, joissakin taas työmäärä on tiputettu mun kohdalla.  Luulen, että tätä alaa ei kovin usein Erasmus-vaihtarit valitse, koska opettajat tuntuu olevan ehkä hieman hämillään. No, mut ne nyt ainakin tuntevat. Tiistaina kun menin luennon alussa sanomaan terpat opettajalle, niin opettaja aloittaa 'oh, you must be Roosa'.

 

Käväisin vintage-torilla! Ihan jees, taustalla DJ soitti Santanan Black Magic Womania. // Löysin lankanappipitsiaskartelu -kaupan, sattumalta. Ja toisenkin samalla reissulla.

Opiskelen viidessä moduulissa - kaksi on suunnattu toisen vuoden opiskelijoille ja loput kolmannen vuoden opiskelijoille. Molemmissa ryhmissä on noin kaksikymmentä opiskelijaa eli ihan hyvä määrä. Viikkotunteja on enimmillään 15h ja pienimmillään 11h. Tunteja on keskimäärin 3h päivässä. Ja itsenäistä työaikaa pitäis tietenkin olla ne loput päivän tunnit, ainakin osittain...

Mikäli olen kärryillä näistä opintopisteasioista, niin olen tällä hetkellä tienaamassa tällä viidellä moduulilla 60 credittiä eli 30 ECTSiä eli opintopistettä. Minulle riittää aivan hyvin 20 pistettä, koska sillä saan Kelan tädit ja Erasmuksen tyytyväisiksi. Niinpä ajattelin pudottaa ainakin yhden 5 pisteen kurssin pois, koska en halua kuluttaa itseäni poikki lukemalla paskasti kaikki kurssit - mieluummin panostan pariin kurssiin sen verran minkä pystyn, kuin että osallistun "lisäkursseille" joiden sisällön ymmärtäminen tuottaa vain harmaita hiuksia ja ryppyjä. Katsotaan kuinka käy, ei meinaan toi kemia hoidu suomeksi, niin miten se sitten sujuisi englanniksi - vielä heikommin.

 

Rye f*cking bread, ruissaria! Ei kyllä voita tuoretta puikulaa tai ruispalaa. Saa kelvata täällä ainakin silloin tällöin. // Näillä eväillä pari päivää.

Perjantai, ihmeen rauhallista täällä. Itseäkin päätin pysytellä tän päivän sisätiloissa, kun ei oikein kiehtoisi nostattaa kuumetta, kerta äänikin on vähän reistaillut viime päivien ajan. Mutta huomenna, kaupunkikierros!