Dw i ddim yn siarad Cymraeg *

Mahtava marraskuu, mihin katoat! Aika on kulunut viime aikoina ihan siivillä - tajusin eilen, että vaihtoa on jäljellä enää hieman yli kolme viikkoa. Ja vaikka mitä vielä tekemättä ja näkemättä. Parin viikon päivitystauko johtui varmaankin reissuista ja koulutöiden naputtamisesta ja yleisestä laiskuudesta. Tämän parin viikon aikana olen käynyt valloittamassa omatoimisesti Walesin puolella sijaitsevan Cardiffin, Lontoon kolmen loistavan matkaseuralaisen kanssa ja Bathia lähinnä sijaitsevan suurkaupungin, Bristolin. Päässä on pyörinyt vaikka mitä ideoita, mistä kirjoittaa, mutta jotenkin en ole jaksanut panostaa viime aikoina kuulumisten kertomiseen tekstin muodossa. Mutta, sen pidemmittä puheitta ja löpinöittä, palaan tässä postauksessa  Cardiff-reissuun.

Ilmainen turistikartta Cardiffin rautatieaseman infotiskiltä.

Ekat fiilikset : ihan kiva, kaupungissa yhdistellään vanhaa ja uutta, miksi toi stadion on ihan keskustassa, onneksi tärkeimmät nähtävyydet on kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Myöhemmin aloin myös ihmettelemään, miksi koko kaupunki on täynnä punaisiin ja vihreisiin vaatteisiin verhoutuneita ihmisiä. Vaikka joulu olikin suht lähellä, en kuvitellut ihmisten pukeutuvan joulun väreihin peruslauantaina.  Siitä myöhemmin.

 

Cardiffin katuja.

Ennen Cardiffiin lähtöä olin tehnyt pientä listausta siitä, missä kannattaisi käydä päivän aikana. Tykkään kyllä poukkoilla paikasta toiseen ilman mitään päämäärää, mutta toisaalta on kiva edes vähän suunnitella ajankäyttöä, kun kyseessä on outo kaupunki ja silleen. Niinpä saatuani kartan käteen, kävelin läpi kaupungin ja suunnistin puistoon (Alexandra Gardens) katsomaan, mitä sieltä löytyy.

 

Alexandra Gardenista löytyi tällainen monumentti, joka oli pystytetty 1. ja 2. maailmansodassa kuolleiden walesilaisten muistoksi. / wikipedia

Puistossa pyörähtämisen jälkeen suuntasin vieressä olevaan isompaan puistoon (Bute Park, Coopers Field), joka ympäröi Cardiffin linnan muureja. Missasin jo yhden linnan Oxfordin reissulla, joten nyt oli aika mennä tsekkaamaan edes yksi linna täällä!

 

 

 Animal Wall - muuri, jonka päällä viisitoista eri eläintä vartioimassa Cardiffin linnaa.

Siinä se nyt sitten on, Cardiff Castle / Gastell Caerdydd. Tai oikeastaan vain osa siitä, tuo osa vain näyttää kivoimmalta ja kivimmältä. Mikäli haluaisi tutustua linnaan ja kaikkeen linnan ympärillä oleviin rakennuksiin / muihin kohteisiin, aikaa kantsii tosiaan varata. Mullakin taisi mennä täällä melkein kaksi tuntia, vaikka en mielestäni kovin intensiivisesti jaksanut kuunnella audio guidea, joka tuntuu olevan nykyajan trendi kaikissa museoissa. Näyttää tyhmältä ja kuulostaa tyhmältä. 

Näkymää linnan tornista. Tuo kuvan keskellä oleva juttu on jäänne tuhoutuneesta osasta linnaa.

Nämä kaksi kuvaa ei ole tuon kivisen bunkkerin sisältä, vaan linnan vieressä olevasta toisesta "linnasta".

Marraskuussa näitä punaisia unikkoja (red poppy / rememberance poppy) on näkynyt ihan joka puolella. Autoissa, ihmisten takeissa, mainoksissa, patsaiden vierellä jne. Piti ottaa oikein selvää, että mitä kukkahysteriaa tämä on - - - kukat on osa 11. marraskuuta vietettävää Rememberance Dayta / Poppy Dayta eli ensimmäisen maailmansodan päättymispäivää eli yleisimmin kaatuneitteen ja veteraanien päivää. Jassoo. 

Linnan jälkeen kävin Cardiffin kansallismuseossa katsomassa luontomuseon puolella vähän fossiileita ja dinosauruksia. Museosta lähdettyäni iltaa kohden ihmismäärä alkoi tasaiseen tahtiin nousta ja siinä vaiheessa kun törmäsin naiseen, jolla oli punainen lohikäärme päässä (=hattu), päätin kysäistä vastaantulevalta rouvalta syytä tähän väenpaljouteen ja pukeutumiseen. Syynä oli Cardiffin Millennium Stadiumilla pelattava Wales vs. Etelä-Afrikka rugbyottelu! Koko kaupunki oli täynnä joukkueiden kannattajia ja se tosiaan näkyi ja kuului. Kai tää rugby on niin tärkeää näille, että pitäähän toi stadiumikin olla tosiaan ihan keskustassa. 

 

Lopuksi,  Cardiffissa muuten näkyi (ja varmaan kuuluikin) hyvin walesin/kymrin kieli. Melko hämmentävää. En kuvitellut, että jotkut oikeasti puhuu tällaista haltiakieltä.

*En puhu walesia.

Pala Harry Potteria Oxfordissa

Viime viikonloppuna käväisin seitsemän muun vaihtarin kanssa Oxfordissa. Retkiryhmä paisui kahdeksanhenkiseksi, kun minä ja toinen suomalainen vaihtari yhdisimme voimat ja kutsuimme mukaan muita (Erasmus-)vaihtareita Bath Spasta. Huolimatta suuresta lössistä, päivän aikana ei ollut oikeastaan minkäänlaista ongelmaa liikkua kaupungissa paikasta toiseen. Ei tullut pahemmin erimielisyyksiä siitä, että mennäänkö kirkkoon  jonnekin kampukselle vai museoon. Ainoastaan ruokailu tuotti ongelmaa näin ison porukan kanssa - isolla porukalla kun on todella vaikeaa löytää ruokapaikka nopeasti. Se olisi ollut lottovoitto, jos oltaisiin päästy kaikki samaan pöytään istumaan!

Bathista Oxfordiin oli kätevintä mennä junalla, koska se on suht halpa ja nopea (meno-paluu 14£ ryhmäalennuksella). Ja useimmiten se myös toimii - tosin ei tällä kertaa kotimatkalla. Lippujen hankinta oli myös melko ongelmallista ja ihmettelyä aiheuttavaa. Normaalisti sitä luulisi, että mitä isompi porukka, sen halvempi hinta. No ei. Alunperin retkelle piti tulla vain seitsemän, mutta lopulta kasassa olikin kahdeksan henkeä. Yhden lisätyypin takia kaikkien junaliput nousi ~4 £. Jännää.

Oxford on tunnettu oikeastaan siitä, että se on yliopistokaupunki. Niinpä melkein kaikki nähtävyydet on kampuksia, tosin övereitä sellaisia. Christ Church taitaa olla yks tunnetuimmista kampuksista kaupungissa ja varmaankin myös yksi hienoimmista. Ei ihmekään, että inspiraatiota Harry Potter leffojen lavastuksiin oli saatu muun muassa Christ Church Great Hallista. Huuh, melkoinen ruokala näillä opiskelijoilla.

Mutta nyt, kuvia.

Lähestyvä sade. Ja KYLLÄ, pian tosiaan satoi.

Harry Potter meininkejä. Tässä on The Great Hall ulkoa.

The Suuri Sali, joillekin ihan ruokala yliopistolla. Ei ihmekään, että tänne pääsi päivässä vain tiettynä ajankohtana, olisiko ollut klo 14-16 välillä.

Turisti. Ja jono suureen saliin.

Christ Churchin katedraali, aika päheä tääkin.

Radcliffe Camera.

Albert Einsteinin liitutaulu tiedehistoriamuseossa (Museum of  the History of Science).

***

Huomenna lähden omatoimisesti yksin Walesiin, Cardiffiin. Aika ekstemporereissu, junaliput ostin pari päivää sitten ihan sen takia, kun halusin vain jotain tekemistä. Tiedän, että Cardiffissa on pari ilmaista museota ja linna. Ja että kaupunki on kai aika iso. No, huomenna se nähdään.

Miksi yksin? No, halusin vaan lähteä yksin. Yksin reissaaminen on tavallaan kivaa, mutta on siinä huonotkin puolensa. 

Sään armoilla, juustoja, spa, halloween...

Sää alkaa olemaan täällä aina vain syksyisempi, ja onkin ollut kiva nauttia vähän pidemmästä ja lämpimämmästä syksystä.  Ei tää ilmasto mitenkään erityisen sateinen ole (kyllä täällä paistaa siis aurinkokin), mutta toisaalta nyt ymmärrän paremmin kun puhutaan suihkuista (shower), sillä ne tosiaan on suihkuja! Taivas saattaa mennä parissa minuutissa harmaaksi ja sitten sopii vain odotella hetken aikaa, kun suihku tulee jo niskaan. Sade kestää parista minuutista ehkä kymmeneen minuuttiin, jonka jälkeen sää selkenee taas. Siksi kannankin lähes aina mukana sateenvarjoa, jos tiedän että päiväksi on luvattu vähänkin sadetta.

Tennarikumpparit, ehkä parhaat kengät täällä. Vaikka hiertävätkin, kun tarpeeksi kauan kävelee.

Näkymä oman huoneen ikkunasta sisäpihalle, sadetta ilmassa!

Olen yrittänyt rakentaa ohjelmaa melkein jokaiselle viikonlopulle, koska haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon vaihdon aikana. Onhan tää ainutlaatuinen kokemus, joten turha aikaa on kuluttaa huoneessakaan istuen. En tarkoita sitä ettenkö olisi opiskellut, koska sitäkin olen ihan kiitettävästi tehnyt. Kaikkialla aina velloo se ajatus, että vaihdossa ei opiskella, mutta ainakin mä olen joutunut ihan normaalisti uhraamaan aikaani kirjastossa istumiselle ja raporttien kirjoittamiselle. 

Opiskelun vastapainoksi viimeisen kahden viikon aikana olen muun muassa...

 

...osallistunut Sally Lunn'sin ilmaiseen "leipäiltaan", jossa oli puhujana joku leipämies. Siis joku proffa tai vastaava. Olisi pitänyt varmaan pistää nimi muistiin, kun tuntui tietävän paljon asioita. Ja oli keksinyt jotain merkittävää. Siellä sai ilmaista viiniä ja puitteet oli hienot, mukava ilta. Paikka kun on Bathin vanhin talo. Ens kerralla pitää mennä maistamaan kuuluisia bunsseja!

 

 

...käynyt juustofestivaaleilla maistelemassa ilmaisia paikallisia juustoja ja viinejä. Reilu tuntihan siellä vierähti ja vatsat saatiin täyteen erilaisia juustoja. Bongasin Finn cheesen eli "suomijuuston". Oli pakko kysyä valmistajalta nimen historia ja sain vastaukseksi, että Finn on irlantilainen miehen nimi ja valmistajan pojan nimi oli Finn. Sana tarkoittaa myös valkoista ja reilua. 

( kuva )

...lillutellut kylpylässä (juustojen syömisen jälkeen). Menin siis kahden kaverin kanssa Thermae Bath Spahan, kerta kylpyläkaupungissa ollaan. Hintaa kahden tunnin lilluttelulle tuli 26 puntaa, mikä oli ihan siedettävä hinta, koska paikka oli aika pähee! Kuvia nyt ei luonnollisesti paikasta ole omasta takaa, koska harvemmin kylpylässä saa kuvata. +40 asteinen allas kypylän katolla ulkona, kylmä viima ja laskeva aurinko, siinä osa tunnelmasta.

...juhlinut rosvona Halloweeniä saksalaisten kanssa. Kutsuin tyypit tämän rapun keittiöön ja pari tuntia siinä hurahtikin ihan mukavasti. Tarjosivat sitten glühweiniä eli saksalaisten versiota glögistä. Mä tarjosin Geisha-suklaata, salmiakkia ja suomalaista musiikkia (myös muutakin kuin Bomfunk MC'sin Freestyleriä).

 

 

Laura Place, Great Pultney Street.

Henrietta Park.

...nauttinut muuten vaan maisemista. Toisinaan vaan olen lähtenyt kaupungille muka hoitamaan jotain asioita, mutta todellisuudessa olen saattanut vain ajelehtia paikasta toiseen. Ja yhtäkkiä aikaa onkin kulunut pikaisen käynnin sijasta pari tuntia.

 ...ja käynyt Oxfordissa. Yritän tehdä oman jutun tästä hienosta kaupungista, sitten kun ehdin ja jaksan.

Mut sitten vaan odottelemaan seuraavia viikkoja.