...eli sain viime viikolla timetablen eli lukkarin. Oman lukkarin, nimikoidun sellaisen! Olin aika ihmeissäni, koska vaihtokertomuksia lukiessani olin saanut sellaisen käsityksen, ettei vaihdon opinnoista voi tietää varmuudella mitään ennen vaihtopaikkaan saapumista. No, minäpä tiedän. Luentoja tai jotain käytännönläheistä hommaa maanantaista perjantaihin keskimäärin kolme tuntia per päivä ja parasta tietty se, ettei keskiviikkoisin ole mitään. Advanced food and nutrition, Food safety, Nutritional Science etc.... hivenen jännittää tuo listaus, koska pelkään hukkuvan kemiallisiin kaavoihin, labratöihin ja ravitsemustieteen pikkuseikkoihin. No, toivottavasti antavat anteeksi mahdollisen ymmärtämättömyyteni, koska olen vaan vaihtari. Mut etiäpäin, sanoi mummo lumessa!
Ihailtavan nopeasti vastaavat muuten sähköposteihin nuo yliopiston koordinaattorit, koska keskimäärin vastauksen saa parissa tunnissa. Myös kaikki järjestelyt yliopiston puolesta on vaikuttanut aika vakuuttavalta, koska yliopisto järjestää halukkaille majoituksen, haun lentokentältä, ohjeistamisen jos saapuu omatoimisesti paikalle yms. En osallistu yhteiskuljetukseen, koska pihiyteni voitti ja päätän hyödyntää National Expressin busseja, joiden hinnat nyt ei hirveästi päätä huimaa. Samalla tulee nähtyä vähän maisemiakin. Saapumispäivä tulee olemaan melkoista härdelliä, että on hyvä, että voin valmistatua tai herätä viimeistään siinä bussissa ajatukseen et täällä ollaan.
Seuraavaan pariin viikkoon kuuluu töiden lisäksi vielä meningokokkirokotteen metsästäminen, täydellisen koulurepun ostaminen, passikuvassa käyminen, vakuutusasioiden hoitaminen ja rakkaiden näkeminen. Välissä pakkaan tavarat Viron reissua varten ja kaipa tuota reissurinkkaakin pitäisi alkaa pakata. Vähitellen.
- Roosa
- Roosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti